Kunniapuheenjohtaja ohjaa kohti yhteistä unelmaa

Valkeakosken Hakan kevätkokous valitsi Eeva Niskavaaran kunniapuheenjohtajakseen. Niskavaara on järjestyksessään kolmas kunniapuheenjohtaja, häntä ennen arvostetusta nimikkeestä ovat nauttineet Vilho Petteri Suihko sekä Pekka Lehmusvirta. Niskavaara toimi Hakan puheenjohtajana vuosina 2005 - 2009. Puheenjohtajakauden päätteeksi Suomen liikunta ja urheilu SLU valitsi Niskavaaran vuoden 2009 seurajohtajaksi.

• Tällainen kunnianosoitus merkitsee valtavasti, Niskavaara toteaa ääni liikutuksesta väristen.
• Nöyräksi vetää, kun ajattelee, minkälaiset merkkihenkilöt ovat aiemmin olleet kunniapuheenjohtajia. Hakalla on hieno historia. On hienoa olla osa sitä. 

Niskavaaran viiden puheenjohtajavuoden aikana Valkeakosken Hakaa ravistelivat suuret muutokset. Takana oli kymmenen vuoden ajanjakso Pekka Waldenin johtamana ja UPM:n taloudellisesti tukeamana, mutta Niskavaaran hypätessä puheenjohtajan pallille rahantulo loppui.

• Aiempien puheenjohtajien aikana seurassa oli työskennellyt toiminnanjohtaja, jonka ensin Yhtyneet ja sitten UPM olivat rahoittaneet. Minun oli lähdettävä liikkeelle siitä, että toimistoon tarvittaisiin työntekijä, ja raha siihen on itse hankittava.

Rahaa irtosi erilaisilla projekteilla ja hankkeilla, joiden pääpaino oli lasten ja nuorten liikuttamisessa. Seura sai yhdessä kaupungin kanssa innostettua eri lajien pariin jopa 80 lasta.

• Pidimme muun muassa koulujen iltapäiväkerhoja, joissa myös eri jaostot tekivät yhteistyötä. Yhdellä viikolla kerhossa suunnistettiin, toisella nyrkkeiltiin.

Jaostojen välinen yhteistyö oli toinen suuri asia, jota Niskavaara oli osaltaan viemässä eteenpäin. Onnistuneen yhteistyön tuloksena Valkeakosken Haka talkoili vuoden 2009 asuntomessuilla 300 vapaaehtoisen voimin, ja vielä 2012 Vuoreksen asuntomessuilla.

• Juuri ennen minun puheenjohtajakautta seurassa oli keskusteltu siitä, haluavatko jaostot olla omia itsenäisiä seurojaan vai jatketaanko yleisseurana. Jaostojen välinen yhteistyö oli lopahtanut, eikä sitä nytkään riittävästi ole. Viime vuonna Haka täytti 90 vuotta ja juhlavuoden järjestelyt olivat toki kaikkien jaostojen yhteinen ponnistus. 

Niskavaara toimi juhlavuoden työryhmän puheenjohtajana.

Kun rahantulo seuralle loppui, oli luovuttava Kirjaskadulla sijaitsevasta Haka-kerhosta. Vaihtoehtoisia tiloja tarjottiin, mutta niiden ylläpitoon ei ollut mahdollisuuksia. Nyt seuralla on pieni toimisto Seurahuoneenkadulla, mutta sieltäkään ei löydy työntekijää.

• Yhteinen toiminta ei kehity, kun resursseja ei ole, Niskavaara harmittelee.

Niskavaara on Hakan yleisjäsen - yhtäkään seuran tarjoamaa lajia hän ei ole koskaan kilpailumielessä harrastanut. Niskavaaran oma laji on voimistelu, jota hän on 1970-luvulta lähtien harrastanut ensin Hakan Naisvoimistelijoiden ja nyttemmin Valkeakosken Voimistelijoiden riveissä. Hakan Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana hän toimi vuosina 1992 - 1994.

• Olin itse johtamassa niitä kahta kokousta, joissa Haka Gym ry (entinen Hakan Naisvoimistelijat ry) päätettiin lopettaa. Se oli tunteellinen hetki, mutta eteenpäin on mentävä.

Jalkapallo oli eriytynyt Valkeakosken Hakasta FC Hakaksi jo vuonna 1991. Seurassa ei kuitenkaan olla näkyvyydestä mustasukkaisia.

• Koskilaiset eivät ehkä itse sitä tiedä, mutta Haka tunnetaan maailmalla. Puhutaan sitten jalkapallosta tai hiihdosta. Olen iloinen meidän tämänhetkisistä yleisurheilu- ja suunnistusnuorista, jotka tuovat näkyvyyttä, mutta me emme ole vain huippu-urheiluseura. Haluamme liikuttaa kaikkia ja olemmekin yksi kaupungin suurimmista liikuttajista, Niskavaara muistuttaa.

Kunniapuheenjohtajalle ei ole seurassa määrättyjä tehtäviä, vaan jokainen rakentaa roolista omanlaisensa.

• Olen sanonut olevani käytettävissä, mutta kaikissa kissanristiäisissä en voi käätyjen kanssa esiintyä, sillä inflaatio syö sen arvoa. Konkreettisesti olen valmis auttamaan seuraa talousasioissa ja katsomaan, miten rahat saadaan riittämään jatkossakin.

Hakalaisuus - vaikka ei ole sitä äidinmaidossa saanutkaan - merkitsee Niskavaaralle paljon ja sitä hän kunniapuheenjohtajanakin haluaa jakaa.

• Se on perinteitä, mutta myös eteenpäin katsomista. Yhteistä unelmaa siitä, että ihmisillä on kivaa yhdessä.